Jun 19, 2011

Leipzig & Luise & Space

Eilen olimme Leipzigissä, emme lukeneet, vaan niin sanotusti verkostoiduimme. Istuimme iltaa paikallisten kirjailijoiden, Choledan, Monikan, Jannan ja Theresen kanssa Luise-nimisessä baarissa. Leipzigissä tuntuu olevan erinomaisen aktiivinen kirjallisuusskene; kaikki kiva ei tapahdukaan Berliinissä. Yliopistossa voi opiskella luovaa kirjoittamista, vähän niin kuin meillä Jyväskylässä (paitsi että kyse ei ole yksittäisestä koulutusohjelmasta vaan kokonaisesta kirjallisuuskoulusta).


Kaikki nuo tapaamamme naiset olivat kyseisen koulun kasvatteja, suurin osa nykyisiä, vain Janna oli ehtinyt maisteroitua. Koulua kehuttiin kovasti, se ilmeisesti kannustaa genreylityksiin. Moni runoilijana aloittanut työstää nyt draamaa, elokuvakäsikirjoituksia tai pitkää proosaa. Toivottavasti toiseenkin suuntaan mennään, sinne kaupallis-näkyvyydelliseen marginaaliin jota runoudeksi kutsutaan, muuten koulun opetusta voisi epäillä piiloideologis-manipulatoriseksi. (Saksa näköjään herkistää myös käyttämään käsitteellisesti täyteen ahdettuja määritekombinaatioita, vaikka emme ole vielä kuulleet ensimmäistäkään Wagner-rallia.)


Niin, ja onhan Leipzigissä myös tärkeät kirjamessut, joilta voi löytää, Frankfurtin messuinfernosta poiketen, myös kirjallisuutta, ei pelkkää kaupankäyntiä ja kontaktien metsästystä.


Nyt matkaamme (kaikki paitsi Aina, joka lähti jo etukäteen Berliiniin) Wiepersdorfiin, residenssikartanoon joka sijaitsee keskellä metsää ja luonnon autuutta. Tiedossa illallinen, jota ennen ja jonka jälkeen on luentaa koko konkkaronkan voimin. Teemme ehkä myös pyöräretken läheiseen siittolaan, jossa voimme ihastella jätti-jätti-hevosia ja niiden pikku-pikku-varsoja.


Neljä onnekasta sai bussissa suoritetussa arvonnassa yksityishuoneen: Jarkko, Laura S., Aki ja Rimmiskä. Me muut nielemme kateutemme ja sopuilemme keskenämme, ja eiköhän se onnistu, treenattu ainakin on. Majoituksesta puheen ollen: Leipzigin Space-hotelli oli suloinen ja sen isäntä hurmaavan huolehtivainen; saatoimme nurista oikeastaan vain vessojen ja suihkujen vähäisyydestä, jota sitäkin takapihan laaja nurmikenttä grillivermeineen ja muine tunne-olosi-kodikkaaksi -elementteineen kompensoi mukavasti. Paikan tarkoituksena on ilmeisesti toimia jonkinlaisena avaruuskasvatuskeskuksena; seinät olivat täynnä kuukuvia ja sukkuloita sun muita planetaaris-teknisiä vipstaakkeleita. Vinttikerros taas näytti siltä kuin sitä olisi käytetty Manaaja-elokuvan kuvauspaikkana, siihen ei tehnyt mieli tutustua lähemmin edes päiväsaikaan.

No comments:

Post a Comment