Jun 14, 2011

Riika, Pauliina kirjoittaa

Ah mikä ukkonen! Miten taivas puhuikaan suunsa puhtaaksi välittömästi kun saavuimme Riikaan ja vanhankaupungin hostelliimme! Sade ei kuitenkaan kauaa kestänyt ja kävelimme kuivin jaloin Miera Ielalle, joka vaikutti ekokauppojen ja kulttuurimielisten baarien reunustamalta kadulta. Meidät ja Taka-baarin yhteen saattanut Ingmara ei harmi kyllä päässyt paikalle, mutta paikallisia suomenopiskelijoita ja Satori-verkkolehden väkeä nähtiin yleisössä. Kääntäjämme Maima Grinberga luki kauniisti ja läsnäolevasti, samoin tietenkin Laura, Aki ja Katariina.

Jututtamamme paikalliset tytöt olivat luvanneet hyvää eräästä lähistön paikasta, jossa heidän kaverinsa oli töissä. Menkää vain kaikki ravintola ja galleria Istabaan Barona-kadulle, ja tipatkaa ruhtinaalliset taksirahat tarjoilijalle joka asuu kaupungin ulkopuolella ja myöhästyy bussista, sillä vaikka keittiö oli oikeastaan kiinni eikä juuri mitään ruokaa ollut jäljellä, meidän eteemme kannettiin vati toisensa jälkeen kaikissa Luojan lahjoissa dipattavaa öljyä tihkuvaa leipää, pikku lammasta ja taimenta, sulokkaita katkarapuja, Eedenin salaatista suoraan polveutuvaa salaattia ja joitakin kannullisia viiniä. Silmät sameina, koko nassu rasvasta kiiltävänä, onnellisesti huokaillen ja nauruunremahdellen huljutimme viimein kätemme vihkivesimaljassa, jota erittäin lämpimästi huvittunut kääntäjämme piteli, ja kuljimme muutaman mutkan ja kajautetun laulun kautta nukkumaan.

No comments:

Post a Comment