Next we fake Berlin

Hulaantuneet saapuivat tänään Berliiniin! Sunnuntaina. Oli pakko jättää hyvästit kuskillemme Raulille. Yhdessä me koimme paljon, vähintään 2000 kilometriä! Sitten oli tavallaan vapaapäivä, sillä esiintymisiä ei ollut. Moni joukkiostamme suuntasi kuitenkin Berliinin runofestivaaleille Akademie der Künsteen.

Myös allekirjoittanut kävi tutkimassa mitä suuren maailman runoskenessä tapahtuu tällä hetkellä. Sunnuntai-illan huipentuma oli monitaiteellinen e.poesie -konsertti. Se oli mahtava kontrasti kymmenen päivää jo taakseen jättäneelle Hula Hula Run Run -kiertueelle (joka toki yhä jatkuu).

Hula-hulaajat ovat tietenkin (sekä runoilijat että prosaistit) esiintyneet varsin kevyellä kalustolla (kiertueassistentti Miikan tarzanilaisesti kantamaa monensadan watin styrkkaria ei ole ehditty vielä kokeilla; tosin Miikka, taannoin, kokeili ääntään suomalaisille tuttuun lauluun virittäytyen, eikä siinä vahvistimia tarvittu; maa tärisi - siinä vaiheessa se oli Liettua - Miikan vetäessä Finlandiaa, voitte vain kuvitella!), mutta Akademie der Künsten hyvin korkeavirittäytyneessä runohengessä vallinnut taiteen tunnelma oli uskomattoman vahva.

Illan selvästi odotettu e.poesie rakentui viiden esiintyjän varaan. Ensimmäinen heistä oli Ondrej Adamek (eikä taaskaan tässä voida kertoa kaikkia aksentteja) teoksellaan "finnagaldur", joka tarkoittaa saksaksi "schamanenzauberei". Ja ihme se olikin! Esitys oli todella vahva "yhteistaideteos": Wagner olisi ollut yllättynyt kuinka monta erilaista elementtiä voi ehtiä sisältyä näinkin lyhyeen (viisitoista minuuttia) teokseen sellaisella dramaattisella halulla, joka tekijöillä on selvästi ollut.

Kuvitelkaa vain: kaikki alkaa kuin Wagnerin Reininkullan ensimmäiset sävelet. On todella uutta nykymusiikkia, sitten alkaa eräänlaisella tavalla shamanistinen runoluenta, pian lavalle tulee performanssintekijöitä, joista ainakin yksi ottaa sijan kahden voimistelupallonkokoisen pallon päällä, ja sitten alkaa myös laulu, jossa siinäkin on hyvin haastava nykymusiikillinen skaala. Sen jälkeen tulee vielä taivaasta hulautettu valtava haitarillinen paperia! Vain saippuakuplat puuttuivat, voitte vain kuvitella.

Toinen teos oli Rozalie Hirsin In LA (2003), josta on tehty viime vuonna englanninkielinen versio. Me kuulimme tämän viime mainitun version. Teoksen teksti on yllä nähtävissä kahdella kielellä.

Esitys oli siinä mielessä jännittävä, että siitä soittajat puuttuivat. Siinä oli äänet tehty pelkästään kuuden ihmisäänen voimin. Jännittävintä tässä teoksessa oli saada tietää mihin kaikki päätyy. Teoksen lähtökohtaisena ideana oli ollut ns. "Cocktailparty-Effekt", ja tätä efektiä käytettiin koko teoksen kaksikymmentäminuuttisen keston ajan niin täysipainoisesti, että se kosketti syvästi myös yleisöä.

Siinä vaiheessa siipan oli saatava raikasta ilmaa, vaikka satoi. Oli kuitenkin sateenvarjo. Ja ilta jatkui hyvissä merkeissä. Mutta runofestivaali jatkuu Berliinissä vielä ensi perjantaihin!

Ja Hula vetää vielä kaksi keikkaa ennen sitä!